Enneagrammin keskukset ja vaistot

Vaistomuunnelmat, vaistot itsessään ja keskukset ovat enneagrammityöskentelyssä tärkeitä aihioita. Vaistot vaikuttavat siihen miten selviydymme maailmassa ja keskukset siihen miten käsittelemme tietoa ja vuorovaikutamme ympäröivän maailman ja ihmisten kanssa.

Historiaa

Enneagrammisymboli on muinaista perua, eikä sen tarkkaa alkuperää tai syntyajankohtaa tiedetä. Nykyisellään enneagrammi on lähtenyt leviämään laajemmalle yleisölle 1970-luvulla. Kehittymisen ja muutoksen välineenä persoonallisuusenneagrammin kuvaamia asioita ja konsepteja löytyy myös monista maailman uskonnoista, psykologiasta, kirjallisuuden teoksista ja uskomusjärjestelmistä, vaikka enneagrammi onkin näistä erillinen. Nykyisin enneagrammia hyödynnetään laajalti niin yritysmaailmassa kuin henkilökohtaisen kasvun ja kehittymisen apuna.

Vaistomuunnelmat

Vaistomuunnelmat (synonyymeina käytettyjä termejä: vaistotyyppi, alatyyppi, alalaji) tuovat tarkennuksia ja hienojakoisuutta enneagrammityyppeihin. Meillä kaikilla on kolme evoluution kannalta tärkeää selviytymisvaistoa: itsesuojeluvaisto, sosiaalinen vaisto ja seksuaalinen vaisto. Seksuaalisesta vaistosta käytetään myös nimiä kahdenvälinen ja vetovoimavaisto ja itsesuojeluvaistosta termiä hengissä selviytyminen. Yksi näistä kolmesta vaistoista on meillä liiallisessa käytössä (dominantti) ja vastaavasti yksi on tukahdutettu ja on niin sokea piste ettemme usein edes tajua torjuneemme sen. Ihannetilanteessa, kuten keskustenkin osalta, käyttäisimme kutakin kolmesta vaistosta oikeassa tilanteessa ja oikealla intensiteetillä.

Enneagrammityyppimme ja dominantti selviytymisvaistomme yhdessä sulautuneina ja fuusioituneina muodostavat vaistomuunnelmamme. Kullakin selviytymisvaistolla on tiettyjä yhteisiä ominaispiirteitä, mutta riippuen enneagrammityyppimme ja dominantin selviytymisvaistomme sulautumisesta, eli vaistomuunnelmastamme, dominantin vaiston piirteet saattavat näkyä elämässämme hyvinkin erilaisina kuin toisen enneagrammityypin mutta saman dominantin selviytymisvaiston edustajalla.

Nykykäsityksen mukaan synnymme tietyn enneagrammityypin ja tietyn vaistomuunnelman edustajina. Kasvaessamme tietyt kokemukset vaikuttavat meihin enemmän kuin toiset riippuen enneagrammityypistämme ja vaistomuunnelmastamme, jolloin egopersoonamme alkaa muodostua ja vahvistua vastauksena kokemuksiimme, ja kadotamme yhteyden todelliseen minäämme. Egopersoonan vallassa tuudittaudumme enneagrammityyppimme ja vaistomuunnelmamme mukaisiin defenssimekanismeihin.

Kasvaessamme meillä on vaistoistamme kumpuavia tarpeita, ja jos niihin tarpeisiin ei vastata, toisinnamme kahdenlaisia keinoja selviytyä: joko kiellämme tarpeen (tukahdutettu vaisto), tai ylikompensoimme tarpeen täyttämistä varmistamalla itsenäisesti että tarve tulee täytettyä (dominantti vaisto). Keskimmäinen vaistosarjamme vaistoista toimii yleensä tasaisemmin mutta voi myös olla yli- tai alikorostunut. Vaistojemme järjestys ei lähtökohtaisesti muutu elämämme aikana, mutta voimme oppia tasapainottamaan niiden käyttöä ja alkaa tiedostaa ja hillitä automaattisia tapojamme niiden suhteen.

Itsesuojeluvaiston kautta keskitymme pitämään itsemme hengissä ja turvassa. Itsesuojeluvaistoon liittyvät asiat pyörivät usein konkreettisten elämän perusedellytysten, kuten ravinnon, lämmön ja suojapaikan ympärillä.

Ihmiset joilla itsesuojeluvaisto on vaistosarjan hallitsevin ovat yleensä riippumattomampia, järjestelmällisempiä, perfektionistisempia, varautuneempia, huolestuneempia, konkreettisempia, käytännöllisempiä ja keskittyneempiä materialistisiin asioihin verrattuna saman enneagrammityypin muihin vaistomuunnelmiin.

Tukahdutettu, eli vaistosarjassa heikoimpana oleva itsesuojeluvaisto voi ilmentyä rutiinien ylläpitämisen vaikeutena, tavaroiden hukkaamisena, piittaamattomuutena omaa turvallisuutta kohtaan, holtittomuutena ja välinpitämättömyytenä elämän perusedellytyksiä kohtaan.

Vaikka itsesuojeluvaisto olisi dominantti, se ei tarkoita, että ihminen pitäisi itsestään erittäin hyvää huolta fyysisesti, vaan usein siinäkin tilanteessa ihmisellä on tällä osa-alueella elämässään enemmän tai vähemmän ongelmia.

Sosiaalisen vaiston kautta keskitymme hakemaan turvaa ja selviytymismahdollisuuksia ryhmistä. Sosiaalisen vaiston kautta olemme kiinnostuneita yhteenkuuluvuudesta ja paikastamme ja asemastamme ryhmässä ja ryhmän hyvinvoinnista, sekä siitä miten meidät hyväksytään osaksi ryhmää ja millaista arvostusta saamme ryhmässä.

Ihmiset joilla sosiaalinen vaisto on vaistosarjan hallitsevin ovat yleensä ulospäinsuuntautuneempia, idealistisempia, status-keskeisempiä, muihin keskittyvämpiä, manipuloivampia ja taipuvaisempia ratkomaan konflikteja verrattuna saman enneagrammityypin muihin vaistomuunnelmiin.

Tukahdutettu sosiaalinen vaisto voi ilmentyä vaikeutena luottaa yhteisöihin ja aatteisiin, kapinointina ryhmäidentiteettiä vastaan, ryhmän sisällä oman statuksen huonontamisena ja sabotointina, yhteenkuuluvuuden vähättelynä, sarkastisena suhtautumisena ryhmätavoitteita kohtaan, tahdittomuutena, ryhmistä ulos suljetuksi tulemisena ja oman statuksen ja oman toiminnan vaikutuksen tiedostamattomuutena.

Seksuaalisen vaiston kautta keskitymme hakemaan turvaa ja selviytymismahdollisuuksia kahdenvälisistä ihmissuhteista. Seksuaalisen vaiston kautta olemme kiinnostuneita intensiivisten yhteyksien luomisesta tiettyjen yksittäisten yksilöiden kanssa. Seksuaalinen vaisto liittyy suvun jatkamiseen, vetovoimaisuuteen, huomion keskipisteenä olemiseen, kiintymykseen, viehättymiseen ja yhteyden luomiseen. Vaikka vaiston nimi on seksuaalinen vaisto, sen kautta luomamme yhteydet voivat varsin hyvin olla luonteeltaan muunlaisia kuin seksuaalisia.

Ihmiset, joilla seksuaalinen vaisto on vaistosarjan hallitsevin ovat yleensä intensiivisempiä, räiskyvämpiä, kilpailullisempia, voitontahtoisempia, omistushaluisempia ja mustasukkaisempia verrattuna saman enneagrammityypin muihin vaistomuunnelmiin.

Tukahdutettu seksuaalinen vaisto voi ilmentyä vetäytyvyytenä, ongelmina kahdenvälisten ihmissuhteiden muodostamisessa tai ylläpitämisessä, arkuutena, itseluottamuksen puutteena tai tietynlaisen elämänpoltteen vähyytenä.